HIFK 2010 - Punaista juhlaa

Palataan ajassa vuosi taaksepäin, syksyyn 2009. Kakkosdivisioonan A-lohkon hännille jo alkukaudesta juuttunut Helsingin IFK taistelee putoamisen partaalla pelaten omia pudotuspelejään jo elokuusta lähtien. Gert Remmelin valmentama nuori ja kokematon joukkue raapii kuin ihmeen kaupalla pakkovoiton toisensa perään ja varmistaa lopulta sarjapaikkansa sarjan toiseksi viimeisellä kierroksella voittamalla Käpylän Pallon vieraskentällä 0-1. Kausi 2009 oli IFK:n osalta The Great Escape, vain Steve McQueenin rooli tuossa suorituksessa jäi epäselväksi. Uuteen kauteen valmistauduttiin lähes pelonsekaisin tuntein, mutta lopulta kautta 2010 voi kuvailla vain sloganilla: Punaista juhlaa.


Honkavaaran aikakauteen

Raskaan ja vaikean kauden päätteeksi neljäsosan kaudesta toimitsijakiellossa viettänyt Gert Remmel siirtyi maalivahtivalmentaja Jarkko Tuomiston kanssa FC Hongan palkkalistoille. Edessä oli siis uuden valmentajan etsiminen. Valinta osui Viikinkien kakkosvalmentajana toimineeseen Jani Honkavaaraan, jolla ei ollut aiempaa kokemusta ykkösvalmentajana toimimisesta tällä tasolla. 33-vuotiaana vielä nuori ja kokematon valmentaja oli kannattajille suuri kysymysmerkki. Optimismia herätti kuitenkin Honkavaaran pitkä pelaajatausta TP-Seinäjoen riveissä. Jos Remmelin heikkous oli sarjan ja joukkueiden vähäinen tuntemus, Honkavaaran kohdalla tällaisia ongelmia tuskin tarvitsisi pelätä. Honkavaara sai aisaparikseen IFK:ta vielä edellisellä kaudella pelaajana edustaneen Teemu Kankkusen, joka oli aiemmin pelannut Honkavaaran valmennuksessa Viikingeissä. Valmennustrion täydensi maalivahtivalmentaja Ville "Välly" Anttonen.

Pelaajapuolella IFK kärsi muutaman pahan menetyksen, kun Aleksi "Gepardi" Ristola siirtyi sarjatasoa korkeammalle, Kimmo Sivula vaihtoi Gnistaniin ja sekä Kankkunen että IFK-legenda Peter Stranderskiöld-Nordenstam ripusti pläägät naulaan. Lisäksi IFK menetti ison liudan nuoria lahjakkuuksia Hongan akatemiaan. Ennestään kapea materiaali oli kokenut muutaman menetyksen joukkueen avauskokoonpanosta. Toiveet tässä vaiheessa uuden kauden suhteen olivat varovasti sanottuna maltilliset.

Uuteen kauteen valmistautuminen alkoi siis melko epävarmoissa tunnelmissa. Imua sarjapaikan vaivalla säilyttäneeseen IFK:hon ei ollut ehkä aivan toivotulla tavalla. Tärkeää oli kuitenkin edellisen kauden avainpelaajien kuten Janne Bruunin, Markus Tannerin, Miikka Suikin, Petrus Åströmin, Jirijoonas Kanthin ja Jussi Leppälahden jatkaminen seurassa. Tammikuussa julkistetut uudet pelaajat Häihänen, Virtanen, Ahonen, Rikkilä olivat pelanneet aiemmin vain junioritasolla. Kun vielä viime kauden avainpelaajat Petri Heinänen ja Riku Pyhälä pohtivat jatkoaan, kannattajien keskuudessa eli syystäkin pelko vaikean kauden uusiutumisesta.

Talvikauden edetessä alkoi kuulua vihdoin mieluisia uutisia pelaajarintamalta. Sami Okkonen, Miikka Kärkkäinen, Mergim Kastrati, Matias Hänninen, Ilkka Marin ja Eetu Koponen liittyivät uusina pelaajina joukkueeseen. Erityisesti Okkonen ja Kärkkäinen tiedettiin päteviksi IFK-taustan omaaviksi vahvistuksiksi. Lisäksi kun Pyhälä, Heinänen ja Henri Määttä sopivat jatkosta tilanne pelaajapuolella alkoi näyttää valoisammalta. Varovainen optimismi alkoi nostaa päätään IFK-leirissä. Viimeinen hankinta joukkueeseen oli argentiinalainen hyökkääjä Matias Astrada, josta odotettiin vähintään uutta kulttipelaajaa.


Pre season - ei kai taas...

Harjoitusottelut eivät sujuneet IFK:n osalta kovinkaan valoisissa merkeissä. Keskitalven voitot A-juniorijoukkueista vaihtuivat nopeasti tappioiksi vastustajien tason noustessa. IFK hävisi helmi- ja maaliskuun kaikki harjoitusottelunsa lukuunottamatta tasapeliä Åbo IFK:n kanssa. Tässä vaiheessa pelko putoamisesta oli todellinen, mutta harjoitusotteluiden vaisut esitykset eivät onneksi jatkuneet sarjapeleihin. Totuuden nimissä on sanottava, että IFK pelasi harjoitusottelunsa kesken erittäin kovia vastustajia vastaan - Viikingit, PK-35, FC Hämeenlinna ja GrIFK olivat selkeästi IFK:ta edellä ja Lahden City Stars osoittautui kauden aikana erittäin kovaksi joukkueeksi. Vaikka kyyti oli paikoitellen kylmää, ainakin joukkueen heikkoudet tulivat selville ja niiden kehittämiseen päästiin panostamaan jo hyvissä ajoin ennen kauden alkua. Näin vältettiin edellisen kauden virhe, jolloin IFK pelasi lähinnä alempien sarjatasojen joukkueita vastaan ja valmistautuminen kauteen jäi harjoitusotteluiden laadun osalta vajaaksi.

Ennen vapun sarja-avausta IFK onnistui nousemaan voittojen tielle kaatamalla Kolmosen MPS/Atleticon harjoitusottelussa ja Kontulan Urheilijat cupin ottelussa. Kontulassa pelattu cupin ottelu toimi samalla kenraaliharjoituksena kauteen ja IFK:n 4-0 voitto oli jokseenkin vakuuttava. Sami Okkosen hattutemppu, kokeneiden pelaajien vahvat esitykset ja nuorten laitapelaajien Kastratin ja Hännisen rohkaisevat esitykset jäivät positiivisena mieleen. Palaset alkoivat loksahdella kohdalleen, mutta kukaan ei vielä uskaltanut sanoa sitä ääneen.


Kylmää vettä niskaan Palloliitolta

Kaksi viikkoa ennen sarjan alkua IFK:n kotikentän Bolliksen naapurista kuului kummia. Palloliitto jyräsi Petri Jakosen johtaman huipputyöryhmän johdolla läpi sarjauudistuksen, jonka mukaan Kakkosesta Ykköseen nousisi kauden päätteeksi ainoastaan yksi joukkue lohkovoittajien keskinäisen karsinnan jälkeen. Lisäksi sarjasta putoaisi kaksi joukkuetta viime kautta enemmän. Päätös otettiin vastaan raskaimmin Gnistanin ja Ilveksen toimistoilla, mutta hurraa-huutoja ei kuulunut miltään suunnalta. Kakkosen kausi sai ikävän sivumaun ennen kuin se ehti edes alkaa.


Kevätkausi - voittava joukkue muodostuu

Sarja-avauksessa naapuriseuran stadionilla IFK sai vastaansa sarjanousija PEPO:n Lappeenrannasta. Avausottelua ennen valmennusduo Honkavaara & Kankkunen vierailivat ravintola Primulassa kannattajien haastateltavana. Valmennuksesta huokui vahva luottamus joukkueeseen. Tavoitteena oli parantaa viime kauden sijoitusta ja sijoittua vähintään keskikastiin. Valmentajat tiesivät mistä puhuivat, mutta kannattajat odottivat hermostuneena mitä avausottelussa tuleman pitää. Jännitys ja odotus palkittiin upealla ottelulla, jossa IFK murskasi PEPO:n maalein 5-1. IFK pelasi koko ottelun aivan eri tasolla kuin mitä edellisellä kaudella ja harjoitusotteluissa oli nähty. "Ollaanko me oikeasti näin hyviä?", kyselivät kannattajat toisiltaan jatkaessaan vapun juhlintaa avauspisteiden myötä.

Arki koitti kuitenkin nopeasti ja esitysten taso ailahteli ensimmäisillä kierroksilla. PEPO-voittoa seurasi tappio Tuusulan tekonurmella kaatosateessa PK-KU:lle. Käpylästä haettiin komea 3-2 vierasvoitto vahvalla pelillä. Varsinkin Okkonen ja Astrada osoittivat vahvistavansa joukkuetta merkittävästi. Kausi jatkui Atlantis- ja Kiffen-tasureilla ja Riverball-tappiolla. Kuuden ottelun jälkeen oltiin sarjan alemmassa keskikastissa saldolla 2 voittoa, 2 tasapeliä, 2 tappiota.

Alkukauden suureksi ongelmaksi muodostui joukkueen maalivahtitilanne. Janne Bruun ja tuore hankinta Janne Ahola kärsivät loukkaantumisista ja kauden alussa hankittu Lauri Immonen pelasi epävarmasti. Immosen viimeiseksi otteluksi punapaidassa jäi Riverball-ottelu Bolliksella, missä vastustajan maalivahti teki ratkaisevan osuman suoraan maalipotkusta. Bruunin toipuminen pelikuntoon ja nuoren Jens Forsmanin hankkiminen tarkoitti sitä, että Immoselle ei ollut enää käyttöä. Edelliskauden vahvasti päättänyt Bruun oli vielä keskenkuntoinen, eikä häneltäkään nähty vielä aivan parasta osaamista - juuri Bruunin torjunnat olivat ratkaisevassa osassa kun IFK säilytti sarjapaikkansa edellisellä kaudella.

IFK:n kausi lähti jyrkkään nousuun kesäkuun 13. päivänä Kuusankoskella. Muun maailman keskittyessä seuraamaan Etelä-Afrikan MM-kisoja matkusti IFK kannattajineen FC Kuusankosken vieraaksi. Hyväkuntoisella nurmella pelatussa ottelussa IFK osoitti olevansa erinomainen joukkue Kakkosen tasolle. 2-0 -voitto nosti optimismin korkeammalle kuin se oli kertaakaan ollut pitkään, pitkään aikaan. Kuusankoski-voittoa seurasi tasapeli vahvasti kauden aloittanutta City Starsia vastaan. Heinäkuu käynnistyi kahdella erittäin pahalla kohtaamisella, mitkä lopulta määrittivät IFK:n kauden suunnan. Peräkkäisissä otteluissa vastaan asettuivat viime kauden kärkijoukkueet Warkaus JK ja Gnistan. IFK haki Varkaudesta 0-2 -voiton, mutta kauden pommi nähtiin Talissa, kun IFK voitti paikallisottelussa lohkon ennakkosuosikin Gnistanin murskalukemin 3-0. IFK puolusti tiiviisti, pelasi organisoidusti, syötti palloa laadukkaasti ja viimeisteli tehokkaasti. Viimeistään tässä vaiheessa pelot putoamistaistelusta voitiin unohtaa - IFK pelaisi sarjan kärkisijoista.

Ensimmäisen ottelukierroksen päättivät niukka 1-0 -tappio Porvoossa ja nihkeä kotivoitto AC Vantaasta. Saldoksi ensimmäisen kierroksen otteluista muodostui 6 voittoa, 3 tasapeliä ja 3 tappiota. IFK oli 21 pisteellään kärjen tuntumassa, edellään vain vakuuttavasti porskuttaneet sarjanousijat City Stars ja Riverball. Ennakkosuosikkien Warkauden ja Gnistanin kontatessa kausi 2010 alkoi yllättäen maistua suurelta mahdollisuudelta.


Syyskausi - ylivoimaiseen lohkovoittoon

Suomalaisen jalkapallon mystinen keskikesän sarjatauko oli onneksi jäänyt historiaan ja pelit jatkuivat ilman taukoa tiiviiseen tahtiin. IFK jatkoi edelleen vakuuttavasti. Toinen ottelukierros alkoi tasapelillä todella vaikeaa Atlantista vastaan. Voittokantaan palattiin heti perään Futuran ja AC Vantaan kustannuksella. Kotitasapeli FC Kuusankoskea vastaan oli karvas takaisku ennen kärkiottelua City Starsia vastaan. Elokuun 14. päivänä Kingien synttäriottelussa Lahdessa IFK ei jättänyt mitään sattuman varaan, vaan osoitti pelaavansa lohkovoitosta. 2-0 -voitto City Starsista nosti IFK:n hetkellisesti sarjakärkeen. Kuusankosken vierailusta alkanut keskikesän marssi oli kerrassaan uskomaton - 11 ottelusta 7 voittoa, 3 tasuria ja vain yksi tappio.

Elokuun alussa IFK sai kauan kaivatun ykkösmaalivahdin, kun amerikkalainen Kellan Wilson liittyi joukkueeseen. Wilson otti ykkösmaalivahdin paikan haltuunsa heti ensimmäisestä ottelustaan lähtien ja nosti joukkueen itseluottamusta selvästi.

Tiivis ottelutahti alkoi kuitenkin vaatia veronsa. IFK oli selvinnyt alkukaudesta ilman pahempia loukkaantumisia. Elokuun lopulla joukkue alkoi kuitenkin näyttää hieman väsyneeltä ja loukkaantumiset alkoivat vaivata joukkuetta Muun muassa joukkueen puolustuksen avainpelaaja Petri Heinänen kärsi jatkuvasti pikkuvammoista. IFK joutui pelaamaan useita otteluja peräkkäin vain muutaman päivän levolla. IFK:n pitkä tappiottomien otteluiden sarja tuli päätökseensä Laajasalossa 17.8. kovakuntoisen LPS:n vieraana, mutta voittokantaan palattiin taisteluvoitolla Warkaudesta. Gnistan oli liian kova vastus Ogelin tekonurmella - 2-0 -tappio ja kun Riverball jatkoi satumaista kauttaan sarjakärki oli jälleen hieman karussa. IFK:ta koeteltiin vielä kerran, mutta joukkueen luonne kesti vastoinkäymiset.

Syyskuun 1. päivänä vastaan asettui LPS kriittisen tärkeässä kotiottelussa Bolliksella. IFK:n haaveet lohkovoitosta murtuivat avausjaksolla hetkellisesti, kun LPS siirtyi rangaistuspotkusta 0-1 -johtoon ja samasta tilanteesta Tomi Häihänen toisen keltaisen kortin myötä suihkuun. IFK näytti kuitenkin jälleen kerran olevansa voittava joukkue nousemalla tasoihin ja ohi vielä ensimmäisen jakson aikana. Kahdesta Gimi Kastratin vapaapotkusta tehtiin kaksi maalia. Toisen jakson lähes epäinhimillinen taistelu riitti tuomaan IFK:lle täydet kolme pistettä tunnelmallisessa Bolliksen syysillassa. Viimeistään nyt se tiedettiin - IFK:n pysäyttäjää ei A-lohkosta löytyisi.

LPS-voiton jälkeen IFK matkusti kärkiotteluun Joensuuhun Riverballin vieraaksi vain kahden välipäivän jälkeen. Voittava joukkue ei kuitenkaan väsymystä tunne ja IFK marssi sarjaa lähes koko kauden johtaneen Riverballin yli maalein 0-3. Sarjanousijat Riverball ja City Stars alkoivat kontata ja yllättävät pistemenetykset seurasivat toisiaan. IFK:ta ei pysäyttänyt enää mikään - ellei Kiffen -tasuria lieväksi hidasteeksi lasketa. IFK varmisti lohkovoiton sarjan kolmanneksi viimeisellä kierroksella Brahen kentällä voittamalla sarjajumbo PK-KU:n maalein 3-0. Viimeiset kaksi ottelua olivat sarjataulukon osalta merkityksettömiä, mutta erittäin tärkeää valmistautumista nousukarsintoihin. IFK näytti olevansa valmis kilpailemaan sarjanoususta kaatamalla PEPO:n ja KäPan murskalukemin.

Vastoin kaikkia odotuksia IFK voitti A-lohkon 7 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Kiffeniin. Lohkon suurin suosikki Gnistan jäi kolmanneksi. IFK osoitti kesän aikana olevansa lohkon paras joukkue, joten ykkössija ei jättänyt kenellekään mitään jossiteltavaa. Oikea joukkue jatkoi kauttaan nousukarsintoihin.


Nousukarsinta - uskokaa tai älkää...

Suomen Palloliitto, perustettu vuonna 1907, teki huhtikuussa lähes historiallisen päätöksen muokata sarjajärjestelmää radikaalisti kaksi viikkoa ennen kauden alkua siten, että vain yksi joukkue 42:sta nousisi ykkösdivisioonaan kauden päätteeksi. Tein pikaisen vertailun muihin eurooppalaisiin sarjoihin, ja tuon katsauksen perusteella missään Euroopan jalkapalloilevissa maissa korkeammilla sarjatasoilla nouseminen ei ollut yhtä vaikeaa kuin Suomen Kakkosessa kaudella 2010. Prosenteiksi muutettuna tämä tarkoitti sitä, että 2,3 prosenttia Kakkosen joukkueista nousisi Ykköseen. Vertailun vuoksi todettakoon, että esimerkiksi suomalaisten rakastamassa englantilaisessa sarjapalloilussa joukkueita nousee divareissa 3/24, eli 12,5 %. Vaikka IFK lähti sarjaan melko matalin odotuksin, oli selvää, että kun nousu on näin lähellä, mahdollisuuteen on tartuttava.

Nousukarsinnassa vastaan asettuivat kolmen joukkueen yksinkertaisessa sarjassa B-lohkon voittanut Ilves ja C-lohkon voittanut Santa Claus Rovaniemeltä. Nousikarsinnan sarjasysteemi olikin viimeinen karhunpalvelus Palloliitolta seuroille. Jo ensimmäisen ottelun jälkeen systeemin aukot ja porsaanreiät olivat kaikkien nähtävillä. Urheilullisesta loppuratkaisusta ei ollut mitään takeita.

Ilves ja Santa Claus olivat käytännössä varmoja lohkovoittajia jo keskikesällä, niin ylivoimaiseen tapaan nämä dominoivat lohkojaan. Karsintojen odottelu osoittautui kuitenkin henkisesti vaikeaksi ja molemmat vastustajat kärsivät loppukaudesta yllättäviä pistemenetyksiä. Niinpä IFK oli kuntopuntarin selkeästi paras joukkue karsintojen alla.

Ensimmäisessä ottelussa Tammelan legendaarisella stadionilla vastakkain asettuivat IFK ja kotijoukkue Ilves. Ilves oli kauden alla Kakkosen ylivoimaisesti suurin nousijasuosikki ja sarjauudistus taisikin iskeä kaikkein kovimmin juuri Ilveksen kasvoja vasten. Entisiä liigapelaajia vilissyt Valeri Popovitsin valmentama Ilves lähti karsintoihin suosikkina, vaikka kuntokäyrä olikin ollut laskussa jo pidemmän aikaa. Santa Clausin mahdollisuuksia tunnuttiin aliarvioivan yleisesti - moni pitikin Ilveksen ja IFK:n kohtaamista koko kakkosdivarin finaalina. Kaksijakoisessa ottelussa IFK oli vahvempi avausjaksolla ja Ilves toisella jaksolla. Kun Gimi Kastratin ja Miki Sipiläisen maalit pitivät puntit tasoissa, valmistauduttiin kannattajien keskuudessa henkisesti jo pistejakoon. Mutta kohtalo puuttui peliin vielä pariin otteeseen...

Yliajalla tapahtui kummia. Ensin Ilveksen Toni Hevonkorpi tälläsi pallon IFK-maalin ristikkoon. Vain hetkeä myöhemmin kellon näyttäessä jo 95 minuutin lukemia IFK sai vielä yhden tilaisuuden, kun Matias Hännistä rikottiin vapaapotkun arvoisesti laidalla. Tätä vihellystä seuranneet historialliset tapahtumat voidaan mahduttaa reaaliajassa noin 20 sekuntiin, mutta IFK-kannattajille ja pelaajille noiden 20 sekunnin aikana tuntui tapahtuvan enemmän kuin monelle ihmiselle tapahtuu vuoden aikana.

Samalla kun Hänninen itse on asettumassa ampumaan vapaapotkua, IFK-kapteeni Petri Heinänen kirmaa lähes gasellimaisella askeleellaan kohti vastustajan rangaistusaluetta. Valmentaja Honkavaara määrää viime hetkellä Jirijoonas Kanthin ampumaan vapaapotkun Hännisen sijaan - huuto tavoittaa kuin tavoittaakin pelaajat kannattajien älämölön keskeltä. Lyhyt vauhdinotto, vasemman jalan kierteinen keskitys boksiin ja Petri Heinäsen ponnistus. Peten pusku ei ollut kaunis eikä puhdas, mutta se oli täynnä tahtoa ja intohimoa. Kun sekunnin tuhannesosatkin tuntuivat ikuisuudelta, Heinäsen pään lähettämä pallo leijaili uskomattomalla tavalla paraabelin muotoisessa kaaressa Ilves-maalin yläriman alapuolelle ja yli maaliviivan. 96 minuuttia kellossa, 2-1 IFK:lle ja unohtumaton voitto Tammelan tunnelmalliselta stadionilta. Jatkossa IFK:n kannattajat voivat määrittää termin "ikuisuus" tuona aikana, kun Heinäsen pusku leijaili ilmassa kohti maalia. Maalin jälkeiset sekunnit puolestaan avasivat viimeistään sanan "euforia" merkityksen.

Sarjasysteemin porsaanreiät paljastuivat viimeistään Santa Clausin ja Ilveksen välisessä ottelussa, jossa runsasmaaliset lukemat palvelisi molempia joukkueita. Santa Clausille riittäisi myös passailu ja kyttääminen - tasapelikin pitäisi ratkaisut Santa Clausin omissa käsissä viimeisessä ottelussa. Ensimmäinen jakso päättyikin kristillisesti 2-2 lukemiin ja näin molemmilla joukkueilla oli maalierovertailussa etu IFK:hon nähden tehtyjen maalien ansiosta. Toisella jaksolla Santa Claus oli vahvempi, voittaen pakkovoittoa metsästäneen Ilveksen kahdella loppuhetkien maalilla lukemin 5-3. Niinpä IFK oli vuorostaan pakkovoiton edessä viimeisessä ottelussa.

Santa Claus osoittautui lopulta karsintasysteemin suureksi voittajaksi. Se pääsi pelaamaan molempia otteluitaan pakkovoittoa metsästänyttä joukkuetta vastaan tietäen, että omalle joukkueelle tasapelikin riittäisi. Brahen kentällä pelatun ratkaisuottelun luonne muodostuikin selväksi. IFK:n oli voitettava keinolla millä hyvänsä. Ennen ottelua kannattajien keskuudessa tuntui olevan IFK:n nousun ohella vain yksi toive - osoittakoon jompikumpi joukkue paremmuutensa ja ansaitkoon siten nousunsa.

Santa Clausin kunniaksi on sanottava, että se tuli pelaamaan aktiivista jalkapalloa. Se prässäsi IFK:ta ensimmäisellä jaksolla voimakkaasti ja teki punapaitojen pelinrakentelusta lähes mahdotonta. Suoraviivainen peli kohti IFK:n maalia tuotti suuria vaikeuksia kotijoukkueelle. Santa Claus oli hieman lähempänä maalintekoa avausjaksolla, mutta puoliajalle lähdettiin 0-0 -tasatilanteessa. Toisella jaksolla kentälle tuli pelaamaan vain yksi joukkue. Santa Claus lähti puolustamaan 0-0 -tulosta ja sumputtamaan - eikä heitä voi ratkaisusta moittia. Kun sarjajärjestelmä soi heille edun, miksei sitä yritettäisi hyödyntää? Isokokoinen vastustaja puolusti uhrautuvaisesti ja aika näytti kuluvan armotta umpeen. 12 minuuttia ennen varsinaisen peliajan päätöstä IFK vihdoin onnistui, kun kulmapotkun jälkeisestä maalinedusruuhkasta kulttipelaaja Markus Tanner puski IFK:n johtoon ja 2000 katsojaa Brahen kentän laidalla hurmioon. Edes viiden minuutin yliaika ei riittänyt vastustajalle ja IFK puolusti johtoaan viisaasti. Honkavaaran tekemät vaihdot ottelun loppuhetkillä olivat taktisesti viisaita ja IFK kulutti ajan kellosta pitämällä palloa lähinnä keskialueella ja vastustajan kenttäpäädyssä. Päätösvihellys päästi riemun valloilleen, IFK:n pelaajat ja kannattajat juhlivat yhdessä nousua Brahen kentällä ilotulitusten paukkuessa taustalla.


Analyysi - mikä teki IFK:sta parhaan?

IFK onnistui siis lähes mahdottomassa ja nousi ainoana joukkueena Ykköseen kaudelle 2011. Transformaatio lähes sarjasta pudonneesta joukkueesta sarjanousijaksi oli uskomaton. On kuitenkin syytä antaa kunniaa edelliselle valmennukselle ja kauden 2009 runkopelaajille. IFK päätti edellisen kauden voittoputkeen ja kuntokäyrän huipulle, joten menestys ei tullut valveutuneille täytenä yllätyksenä. Sarjanousu varmasti yllätti silti kaikki. Vaikka Remmelin kausi oli vaikea, menestyksen pohjat rakennettiin osittain jo sen kauden aikana vaikka sitä ei vielä tuolloin osannut ajatella.

Kaudella 2010 IFK oli sarjan urheilullisin joukkue, jonka puolustuspelaaminen oli taktiselta organisoinniltaan ja toteutukseltaan huippuluokkaa. Vaikka IFK:lla ei ollut nimekkäintä joukkuetta ja suurimpia tähtiä, se pystyi rakentamaan menestyksensä laadukkaan puolustuspelaamisen varaan. Joukkue liikkui ja prässäsi aktiivisesti ja pelasi tiiviinä pakettina. Pelaajien väliset etäisyydet pysyivät lyhyinä, mikä mahdollisti myös nopean ja tehokkaan suunnanmuutospelin - tämä olikin yksi IFK:n vahvuuksia. Kakkosesta löytyi kyllä vielä taitavampaan hyökkäyspeliin kykeneviä joukkueita, mutta IFK teki maalintekemisestä yksinkertaisen kaunista ja tehokasta. Palloa syöteltiin nopealla tempolla ja juoksuvoimaiset, taitavat laitapelaajat edistivät joukkueen peliä. 4-4-2 -pohjainen muodostelma mahdollisti yhden hyökkääjän, useimmiten Sami Okkosen, jäävän sitomaan vastustajan keskuspuolustusta ja tekemään tilaa muille hyökkääville pelaajille.

Yksilötasolla IFK oli saanut muutaman ratkaisevan tärkeän vahvistuksen. Kellan Wilsonin ansiosta IFK:lla oli voittava maalivahti, se viimeinen kulmakivi joka teki IFK:sta voittavan joukkueen. Eetu Koponen ja Miikka Kärkkäinen nostivat puolustuksen tasoa ja erityisesti molempien kaksinkamppailupelaaminen oli huippuluokkaa. Laidoilla suurta vastuuta kantaneet Mergim Kastrati ja Matias Hänninen toivat kaivattua nopeutta ja taitoa. Erityisesti "Gimi" Kastrati oli lähes painonsa arvoinen kultaa. Kastrati kehittyi kauden edetessä ja oli loppukesästä lähes pitelemätön. Sami Okkonen totesi haastattelussa ennen kauden alkua, että hänen panoksensa joukkueelle mitataan pitkälti tehtyjen maalien määrässä. 14 maalia kertoo lähes kaiken olennaisen, mutta maalien lisäksi Okkosen target-pelaaminen oli erinomaista.

Joukkueen selkärangan muodosti luotettava keskikentän kaksikko Petrus Åström-Jirijoonas Kanth, joiden kurinalainen pelaaminen antoi mahdollisuuden IFK:n hyökkäävälle nelikolle pelata vapaammin. Lisäksi laitapuolustajien oli helpompi tukea hyökkäyksiä Kanthin ja Åströmin fiksun pelaamisen ansiosta.

Pelaajat kuten Markus Tanner, Miikka Suikki, Henri Määttä, Jussi Leppälahti ja Riku Pyhälä eivät aina saa ansaitsemaansa huomiota, mutta tällaisten pelaajien varaan voittavan joukkueen rakentaminen perustuu. Luotettavia, työteliäitä pelaajia, joille punapaita ja tähti merkitsee ehkä aavistuksen enemmän kuin keskivertopelaajalle. Kauden edetessä erityisesti Tanner ja Suikki nousivat todella isoon rooliin ja olivat karsinnoissa IFK:n avainpelaajia. Leppälahden maalit olivat tärkeitä alkukaudesta. Määtän fyysiset ominaisuudet ja nopeus tekevät hänestä arvokkaan taktisen vaihtoehdon, jonka avulla erityisesti prässipelaaminen on tehokkaampaa. Pyhälä taisi pelata päättyneellä kaudella viidellä eri pelipaikalla, mikä kertoo hänen tarpeellisuudestaan kaiken olennaisen. Kaikkien näiden pelaajien kohdalla ei IFK-johdon tarvitse jatkosopimuksen tarjoamista kauaa miettiä. Ei myöskään nuoren hyökkääjän Daniel Antmanin kohdalla, joka osoitti päättyneellä kaudella omaavan valoisan tulevaisuuden jalkapalloilijana.

Petri Heinänen oli jälleen kerran puolustuksen kuningas. Heinänen kärsi kesällä useista pikkuvammoista, mutta pääsi onneksi takaisin pelikuntoon sopivasti kauden ratkaisuhetkiä varten. Karsinnoissa Heinänen osoitti, miksi hänellä on kaksi suomenmestaruutta ja muutama maaottelu tilillään. Heinänen oli Kakkosessa täysin ylivoimainen keskuspuolustaja. Toivoa sopii, että "Faijan" allekirjoitus saadaan jatkosopimukseen ja Heinänen johtaa IFK:n puolustusta myös ensi kaudella.

Mainittakoon muutama sana vielä yhdestä pelaajasta, jonka panos kaikesta huolimatta oli todella suuri. Matias Astrada etsi paikkaansa joukkueessa pitkään, ja ajoittain näyttikin siltä, ettei temperamenttinen ja kuriton latino sopeutuisi IFK:n pelitapaan millään. Alkukauden KäPa-ottelussa Astrada väläytti suurta potentiaaliaan, mutta vaelsi lähes koko kesän varjojen mailla. Vasta Jussi Leppälahden poistuttua opiskelujen takia joukkueesta elokuussa Astrada sai mahdollisuutensa avauksessa Okkosen rinnalla. Loppukaudesta Astrada olikin IFK:n paras pelaaja yhdessä Kastratin ja Petri Heinäsen ohella. Ilves-ottelussa Astradan taito ja nopeus olivat myrkkyä jopa liigatason vastustajille. Vaikka Astradan kausi ja kenties ura IFK:ssa sai murheellisen lopun, pelasi argentino itsensä monien kannattajien sydämiin pitkiksi ajoiksi. En gång kamrat - alltid kamrat.

Gary Linekerin kuvauksen mukaan jalkapallo on peli, jossa 22 pelaajaa pelaa 90 minuuttia viheriöllä ja lopulta Saksa voittaa. Tämä on kuitenkin tarpeettoman yksinkertainen kuvaus. Jalkapallo on pallopelien kuningas. Missään muussa lajissa ei ole yhtä paljon muuttujia kuin jalkapallossa. Kun 11 pelaajaa pelaa joukkueena 5 hehtaarin kokoisella alueella 90 minuutin ajan, tapahtumien kulkua ja pelin virtailua on mahdotonta ennustaa. Keskikenttäpelaaminen tekee jalkapallosta kuningaspelin. Kun muissa palloilulajeissa keskialueen ylittäminen on lähes välttämätön paha, jalkapallossa keskialueen syöttöpelaamiseen suorastaan pyritään. Aikalisiä ei ole ja pelaajat eivät käy vaihdossa minuutin välein. Pelin muuttujien määrän ollessa lukematon tarvitaan valmentaja, joka kykenee organisoimaan joukkueen pelaamisen 90 minuutin ajan laadukkaammin kuin vastustajan valmentaja.

Kaudella 2010 IFK:lla oli tällainen valmentaja, Jani Honkavaara tiimeineen. Honkavaara teki IFK:sta joukkueen isolla J:llä. Hän sai putoamista vastaan taistelleet pelaajat uskomaan, että nämä ovat riittävän hyviä voittamaan ja lopulta nousemaan Ykköseen. Hän sai IFK:n pelaamaan taktisesti laadukkaammin kuin muut joukkueet. IFK oli urheilullisempi ja voitontahtoisempi kuin useimmat vastustajat. Lisäksi useat pelaajat kehittyivät yksilöinä suurin harppauksin päättyneellä kaudella. Honkavaarassa IFK:lla on kaiken lisäksi vihdoin valmentaja, joka myös haluaa sitoutua joukkueeseen pitkällä tähtäimellä. IFK jatkaa Honkavaaran valmennuksessa myös kaudella 2011 kun se pelaa Ykkösessä.

IFK selvitti siis 41 joukkueen ja sarjajärjestelmän tuoman haasteen ja pelaa kaudella 2011 Suomen Ykkösessä. Haasteet eivät todellakaan pääty tähän, sillä ensi kaudella Ykkösestä putoaa peräti viisi joukkuetta 12:sta. Kaudesta ei tule helppoa, mutta siitä tulee taatusti mielenkiintoinen. Kausi 2010 oli IFK-kannattajille yhtä punaista juhlaa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä uusi kausi tuo tullessaan.

Opas Liverpoolin valmentajalle

Kuvitellaan tilanne, että sinulle tarjotaan Liverpoolin valmentajan pestiä. Työssä on hyvä palkkaus ja maailmaakin pääsee näkemään, joten miksi kieltäytyisit? Tässä kuitenkin lyhyt opas siihen, mitä sinun ei kannata tehdä uudessa työpaikassasi.

1. Älä yritä sumuttaa kannattajia

Liverpoolin kannattajille ei ole järkevää valehdella. Tämän huomasivat jo seuran entiset omistajat Tom Hicks ja George Gillett, jotka kuvittelivat tehneensä unelmasijoituksen, mutta tekivätkin 144 miljoonan punnan tappiot. Kun saat Liverpoolin valmentajan pestin, ei ole järkevää kertoa lehdistölle, että uskot hyökkäävään jalkapalloon ja taitavaan syöttöpeliin, ja sen jälkeen peluuttaa joukkuetta passiivisesti ja puolustavasti vailla syöttöpelin alkeitakaan. Se ei tule menemään läpi.

2. Älä peluuta puolustavaa jalkapalloa

Erittäin tärkeä kohta Liverpoolin valmentajalle. Saat käsiisi todennäköisesti taitavan joukkueen, johon kuuluu varsin hyviä pelaajia huolimatta siitä, ettei pari edellistä vuosikymmentä ole sujunut aivan putkeen. Lisäksi kun seuran perinteet edellyttäisi hyökkäävää ja pelinhallintaan tähtäävää jalkapalloa, ei ole kannattavaa tehdä juuri päinvastoin.

3. Älä osta huonoja pelaajia

Saat todennäköisesti mahdollisuuden käyttää kohtalaisen summan rahaa pelaajahankintoihin. Tätä summaa ei kannata käyttää pelaajiin, joiden taitotaso ei riitä alkuunkaan sille tasolle, millä Liverpoolin pitää pelata. Älä varsinkaan osta tällaista pelaajaa ja kerro tämän olevan luottopelaajasi jo vuosien ajalta. Toisin sanoen, älä osta Christian Poulsenia.

4. Älä mielistele tähtipelaajia

Joukkueessasi saattaa pelata myös pari uransa ehtoopuolella olevaa hieman yli kolmekymppistä scouseria, paikallista pelaajaa, jotka ovat koko uransa pelanneet Liverpoolissa. Jossain vaiheessa nämä pelaajat ovat alkaneet kuvitella olevansa suurempia kuin itse seura ja käyttäytyneet sen mukaisesti. He saattavat savustaa valmentajia ulos ja kohdella muita pelaajia kuin ilmaa. Älä luota tällaisiin pelaajiin äläkä mielistele heitä, vaan kerro heille missä on kaapin paikka ja ole heille vaativa pomo, älä heidän ystävä.

5. Ole avoimen pettynyt huonoihin tuloksiin

Jos viet joukkueesi vierasotteluun Birminghamiin tai Utrechtiin ja jäät surkean pelin jälkeen tasapeliin, älä julista tyytyväisyyttäsi suuren ja mahtavan kotijoukkueen pelätyltä kotikentältä saatuun pisteeseen. Älä myöskään kerro, että et oikeastaan odottanutkaan voittoa, vaan tasapelikin tästä ottelusta on loistava suoritus.

6. Älä mielistele verivihollista kannattajien silmien edessä

Kun otat Liverpoolin valmentajan tehtävän vastaan, sinun on hyvä tietää, että Liverpoolilla on kaksi keskeistä päävastustajaa. Everton ja Manchester United. Älä missään tapauksessa kaveeraa kummankaan joukkueen valmentajan kanssa tai varsinkaan mielistele tätä. Varsinkaan tuon jälkimmäisen joukkueen. Sen sijaan provosoiminen ja riidanhaastaminen on enemmän kuin suositeltavaa. Kannattajat arvostavat sinua siten enemmän.

7. Puolusta pelaajiesi mainetta ja kunniaa

Jos verivihollisen valmentaja syyttää tähtipelaajaasi huijaamisesta ja haukkuu joukkueesi peliä, vastaa siihen päättäväisesti omiesi puolta pitäen ja muistaen, että kannattajat seuraavat jokaista tekoasi. Älä jää tässäkään tapauksessa mielistelemään ja myötäilemään verivihollisen valmentajaa, vaan muista kenen joukoissa seisot ja käyttäydy sen mukaisesti. Jos hylkäät omasi, allekirjoitat samalla oman eropaperisi. Jos joku, esimerkiksi Alex Ferguson, syyllistyisi edellämainittuun hyökkäykseen vaikkapa Fernando Torresin kaltaista pelaajaa kohtaan, puolustaudu siis. Jo oman työpaikkasi, mutta ennen kaikkea kannattajien ylpeyden tähden.

8. Esiinny kunnianhimoisesti

Kerro tavoittelevasi pokaaleja. Kerro pyrkiväsi siihen hyvällä pelillä. Älä luovu hyvistä pelaajistasi. Ja taivaan tähden älä missään tapauksessa häpäise kannattajia ja seuraa julistamalla, että saatat joutua myymään tähtipelaajasi pahimman vihollisen leiriin.

9. Ole nöyrä

Liverpool on työväen kaupunki, missä ihmiset ovat tottuneet tekemään töitä pärjätäkseen elämässä. Elämä ei ole aina ollut ruusuista, eikä se ole ollut sitä myöskään Anfieldilla viimeisen 20 vuoden aikana kuin hetkittäin. Seuran kannattajakulttuuri on kuitenkin kehittynyt vuosikymmenten saatossa ainutlaatuisen hienoksi. Älä siis tule seuraan maailmanomistajan elkein, vaan tule nöyränä miehenä. Esimerkiksi ei ole viisasta julistaa lehdistölle tappioputken ja huonojen pelien jälkeen, että metodisi ovat toimineet 35 vuoden ajan ja toimivat jatkossakin. On viisaampaa olla nöyrä.

10. Voita ja menesty

Tämä on lopulta se kaikkein tärkein kohta. Liverpool FC on olemassa kahden asian tähden: voittaakseen pokaaleja ja toimiakseen ylpeyden aiheena kannattajilleen. Nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Jos epäonnistut toisessa, epäonnistut molemmissa. Jos epäonnistut molemmissa, olet pian työtön.

Kun noudatat näitä kymmentä ohjetta ja toimit niiden antamien periaatteiden mukaisesti, sinun pitäisi pärjätä tehtävässäsi hyvin olettaen, että omaat riittävät valmennukselliset ja taktiset tietotaidot jalkapallosta. Lupaathan perehtyä huolella näihin ohjeisiin, että vältymme jatkossa tältä karmealta tilanteelta, missä Liverpoolia valmentaa epäpäteväksi osoittautunut kannattajien ylpeydelle raskaasti käyvä herra, jolla ei näytä olevan auttavintakaan käsitystä näistä kymmenestä ohjenuorasta.

Hänen nimensä on Hodgson, Roy Hodgson. Ja hän on pian työtön valmentaja.