Tämän kauden Liverpoolia on ollut vaikea tunnistaa siitä joukkueesta, joka keräsi Valioliigassa pisteitä mestaruustahtiin tammikuusta 2013 kevääseen 2014. Elokuussa kauteen valmistavassa viimeistelyottelussa Liverpool pyyhkäisi Borussia Dortmundin Anfieldin nurmen rakoon. Elokuun lopussa Liverpool kävi murskaamassa Tottenhamin 0-3 peliesityksellä, joka enteili top 4 -sijoitusta. Maanantai-illan Swansea -otteluun Liverpool lähtee sijalta 10. Mitä on tapahtunut? Katsotaan asiaa mediassakin paljon esiintyneiden, enemmän tai vähemmän populististen väittämien kautta.
"Liverpool on keskikastia ilman Luis Suarezia"
Näin totesi mm. Gustavo Poyet viime kaudella, ja pääsi pätemään lausahduksellaan hiljattain, kun Liverpool pelasi maalittoman tasapelin Sunderlandin kanssa. Asiantuntijat ympäri maailman ovat käyttäneet kohtuuttoman määrän työtunteja pitkin jalkapallokautta korostaakseen sitä faktaa, että Luis Suarez ei enää pelaa Liverpoolissa.
Olennaisempaa olisi pohtia edelleen Liverpoolia edustavan Daniel Sturridgen merkitystä joukkueelleen. Sturridge on sekä joukkueen paras pelaaja, että pelitavallisesti keskeinen palanen. Sturridgen merkitys Liverpoolille on paljon muutakin kuin maaleja. Hän on erinomainen prässipelaaja, pelote puolustuksen selustaan, taitava linjojen välissä ja hyvä osa viime kauden niin tehokasta kolmiopelaamista.
On selvää, että Mario Balotelli ja Rickie Lambert eivät ole onnistuneet, eivätkä ole ihanteellisia vaihtoehtoja jatkossakaan. Tosiasiassa Liverpoolilla oli Suarezin korvaajat riveissään jo omasta takaa - Sturridge ja Raheem Sterling. Ensimmäisen loukkaantumisen merkitystä on vaikea arvioida sarjapisteillä, mutta se lienee erittäin suuri.
"Jos käyttää 100 miljoonaa rahaa, pitäisi voittaa mestaruus"
Liverpool hankki kesällä yhdeksän pelaajaa ja myi seitsemän. Ostojen ja myyntien kautta nettokulutus oli noin 35 miljoonaa puntaa, eli varsin merkittävä summa rahaa. Nettokulutuksessa Liverpool jäi naapurinsa Manchester Unitedin taakse lähes 100 miljoonan verran.
Brittimedia osaa populismin ja kärjistämisen taidon. Suomalainen media puolestaan osaa suomentaa englantilaisia lehtiä ja tehdä niistä "uutisia". Liverpoolin netto-ostovoima Valioliigassa on Chelsean, Manchesterilaisten ja Arsenalin jälkeen viidenneksi vahvin. Tämä on taloudellinen realiteetti, josta Liverpool haastaa varakkaampia seuroja.
"Liverpoolin hankinnat ovat flopanneet"
Lambert, Lallana, Balotelli, Can, Moreno, Manquillo, Origi, Lovren ja Markovic. Siinä kesän yhdeksän hankintaa, joista Origi lainattiin välittömästi Lilleen. Kuinka kauan pelaajalla kestää sopeutua uuteen seuraan? Se on yksilökohtaista.
Ihannetilanne olisi, että 2-3 uutta hankintaa voitaisiin ajaa sisään osana voittavaa kokonaisuutta. Tällöin työrauha olisi parempi ja julkinen paine pienempi. Tähän tilanteeseen ei huonojen tulosten takia olla päästy, ja jokainen hankinta on vuorollaan joutunut yhä kriittisemmän tarkastelun kohteeksi.
Can, Moreno, Manquillo ja Markovic ovat tulevaisuuden hankintoja. Jokaisen kohdalla on nähtävissä lupaavia ennusmerkkejä, mutta tämän kauden top 4 -sijaa ajatellen kontribuutio on valitettavan vähäinen. Kulmakivihankinnat Lovren ja Balotelli ovat kiistatta epäonnistuneet. Miksi käyttää 20 miljoonaa vasempaan toppariin, kun joukkueessa oli jo Agger ja Sakho? Miksi korvata Luis Suarez huomattavasti staattisemmalla ja täysin eri tyyppisellä pelaajalla?
"Rodgers ei osaa organisoida joukkueen puolustusta"
Olen kateellinen John Terrylle. En siksi, että hänet on valittu vuoden isäksi. En siksi, että hän tienaa enemmän kuin minä, tai että hän on parempi jalkapalloilija kuin minä. Olen kateellinen hänelle siksi, että Terryä ympäröivät sellaiset suojaavat pelaajat kuten Courtois, Azpilicueta, Cahill, Ivanovic, Matic ja Mikel. John Terryn sanotaan pelaavan uransa parasta kautta, vaikka hän ei yksilötasolla ole enää parhaiden päiviensä tasolla. Mistä se johtuu?
Liverpoolin puolustuslinjan turbulenssi on ollut ongelma jo pitkään. Vain virhealtis Martin Skrtel on ollut vakiovalinta kokoonpanoon. Missään vaiheessa Rodgersin aikakautta ei ole voinut nimetä selkeää puolustusnelikkoa ja sitä suojaavaa 1-2 keskikenttäpelaajaa. Tämä ei ole optimaalinen tilanne kenellekään vuorollaan kritiikkiä saavalle pelaajalle.
Puolustuslinjassa ei ole pelaajien välillä vallitsevaa yhteisymmärrystä ja luottamusta. Se puuttuu myös maalivahdin ja puolustajien väliltä, mikä näkyy sekavana erikoistilannepuolustamisena.
Tällä kaudella pahiten on pettänyt se osa-alue, jonne ei oikeastaan edes hankittu pelaajia - eli keskikentän keskusta. Jos vertaa Liverpoolin keskikentän kykyä suojata puolustuslinjaa vaikkapa Southamptonin tai Tottenhamin vastaavaan, ero on selkeä. Puhumattakaan Valioliigaa hallitsevista joukkueista.
Ei ole ihanteellinen tilanne, että vuodenvaihteessa 2015 Liverpoolin avauksessa vaikuttavat edelleen virhealttiit Martin Skrtel ja Lucas Leiva.
"Steven Gerrardin aika on ohi"
Steven Gerrard rakensi uskomattoman uransa pitkälti juoksuvoimansa sekä syöttö- ja potkuvalikoimansa varaan. Tuloksena oli parhaillaan dominoivaa, mutta aina taktisesti enemmän tai vähemmän kuritonta pelaamista. Tuo taktinen kurittomuus on aina näkynyt puutteellisena ymmärryksenä pelipaikkakohtaisessa puolustamisessa sekä pakottavana tarpeena kannatella yksin joukkuetta. Gerrard on kuin pohjoisamerikkalainen Franchise -pelaaja, joka on siirretty eurooppalaiseen jalkapalloiluun.
Keskikentän pohjapelaajana Gerrard ei nykyisellä liikkeellään kykene edes auttavasti suojaamaan puolustuslinjaa. Olisi Liverpoolin tulevaisuuden kannalta parempi, jos keskikentän pohja rakennettaisiin jatkossa erilaisten pelaajien varaan. Gerrardin aika Liverpoolissa ei ole ohi, mutta tulevaisuudessa hänen tulisi olla francescotottimaisena hyökkäävänä vaihtoehtona keskikentän hyökkäävämmille pelipaikoille.
"Brendan Rodgersin pitäisi saada potkut"
Tämä masinoitu keskustelunaihe kertoo paljon siitä, missä jalkapallokeskustelu kulkee tänä päivänä. Puoli vuotta sitten Euroopan puhutuin valmentaja, nyt "potku-uhan alaisena". Jos joukkue menettää Luis Suarezin kaltaisen pelaajan ja lisäksi Daniel Sturridge viettää syyskauden sairastuvalla, on täysin selvää, että joukkueen suoritustaso putoaa merkittävästi.
Rodgers on tehnyt Liverpoolissa virheitä. Yksi raskaimmista on epäonnistuminen löytää puolustukseen ja tolppien väliin pelillisiä luotettavia kulmakiviä. Myöskään Steven Gerrardin vierelle ei ole löytynyt riittävän hyvää urheilullista ja monipuolista keskikenttäpelaajaa. Kun joukkueen selkäranka muodostuu pelaajista kuten Mignolet, Skrtel ja Lucas, on luotettavaa suorittamista vaikea saavuttaa.
Mutta. Liverpool on seura, joka yrittää voittaa mestaruuden. Tämä siitä huolimatta, että taloudellisten realiteettien perusteella se ei ole todennäköistä. Chelsea, Manchester City ja Manchester United pelaavat taloudellisesti aivan eri peliä, kuin muut valioliigaseurat. Lisäksi Arsenal on taloudelliselta voimaltaan Liverpoolia selvästi edellä.
Miten tällaisessa tilanteessa voi saavuttaa kilpailuedun? Rafael Benitezin aikana sitä yritettiin rakentamalla joukkue kokeneiden ja taktisesti kurinalaisten pelaajien varaan ja peluuttamalla huomattavasti reaktiivisempaa jalkapalloa. Virheitä syntyi vähemmän ja maaleja päästettiin vähemmän. Tuloksena oli pari yli 80 pisteen kautta, jolloin jäätiin kuitenkin reilusti mestaruudesta. Jos Liverpool perustaisi toimintansa edelleen kokeneiden pelaajien hankkimiseen, se jäisi vielä varmemmin kärkiseurojen jälkeen. Liverpool ei pysty hankkimaan Diego Costaa, Karim Benzemaa, Nemanja Maticia tai Cesc Fabregasia parhaassa peli-iässään, koska pelimerkit eivät siihen riitä.
Kun Liverpool valitsi valmentajakseen Brendan Rodgersin, seura valitsi samalla proaktiivisemman linjan. Rodgers lähti ennakkoluulottomasti ajamaan sisään nopeampien ja taitavampien pelaajien varaan rakennettua pelitapaa. Ensimmäiset puoli vuotta olivat laihoja, mutta Philipp Coutinhon ja Daniel Sturridgen hankintojen jälkeen Liverpool oli Valioliigan eliittiä puolentoista kauden ajan.
Koska Liverpool ei pysty hankkimaan valmiita maailmanluokan pelaajia, on hankittava nuorempia maailmanluokan potentiaalin omaavia pelaajia, jotka sopivat ja sopeutuvat aktiiviseen pelitapaan. Se vaatii rahan lisäksi aikaa. Tämä yhdistelmä ei tunnu sopivan nykyjalkapalloon.
Rodgers ja Liverpool ovat osoittaneet, että tällä linjalla Liverpool pystyy haastamaan ja jopa voittamaan taloudellisesti vahvemmat seurat pitkässä juoksussa. Joka kausi siinä ei voi onnistua. Ei varsinkaan silloin, jos menettää avainpelaajiaan. Puheet Rodgersin erottamisesta ovat järjettömiä.
"Liverpool ottaa askeleen taakse, jotta voi astua kaksi askelta eteen"
Tämä Urheilusanomien kirjoittajan Eero Laurilan toteamus on osuvin kiteytys Liverpoolin tilanteesta, mitä olen koko kauden aikana lukenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti