MM-kisat ovat edenneet alkulohkovaiheen ratkaisuun asti. Viimeiset jatkopaikat jaetaan päätöskierroksen otteluissa, joista panoksia ei juuri puutu. Tämän päivän F-lohkon ratkaisuottelussa kohtasivat kisoissa taapertanut Italia ja tulokas Slovakia.
Italiaa ei ollut uskoa puolustavaksi maailmanmestariksi, kun nimetön Slovakia pyöritti peliä taidolla, nopeudella ja paremmalla organisoinnilla ensimmäiset 45 minuuttia. Italian surkea avausjakso huipentui joukkueen avainpelaajan, Daniele de Rossin harhasyöttöön, minkä vastahyökkäyksen Slovakian karismaattinen kärkipelaaja Vittek päätti maaliin.
Vasta Andrea Pirlon vaihto kentälle toi Italian peliin jotain tolkkua, mutta silti on käsittämätöntä, miten Italia onnistui olemaan niin vaisu. Sekä Slovakia-ottelussa että koko turnauksessa, mikä Italian osalta muodostui yllättävän lyhyeksi.
Valmentaja on ammatti, missä sankarin ja konnan välinen raja on hiuksenhieno. Voi olla yhdestä tilanteesta kiinni, palvotaanko valmentajaa taktisena nerona, vai pidetäänkö häntä häviävänä valmentajana. Neljä vuotta takaperin Marcello Lippi sai nauttia koko jalkapalloilevan maailman palvonnasta. Vuoden 2006 MM-kisoissa Lippin Italia marssi vakuuttavasti maailmanmestariksi, minkä taustalla oli merkittävänä tekijänä Lippin loistava peluutus ja taktinen organisointi. 2006 kisoissa Lippin Italia pelasi 4-4-2 pohjaisella muodostelmalla kärkiparinaan Francesco Totti - Luca Toni, mutta usein pelin edetessä muodostelma vaihtui enemmän laitapeliä suosivaan 4-3-3 muotoon. Juuri näillä taktisilla variaatioilla Italia onnistui saamaan yliotteen erityisesti pudotuspelivaiheessa. Lippi oli tuon turnauksen jälkeen maailman eliittivalmentajista.
Pitkään Lippi tuolla maineellaan ratsastikin. Tuskin moni muistaa, että Lippin ura seurajoukkuevalmentajana oli päättynyt epäonnistumiseen Interin peräsimessä ja miehen ura näytti olevan vahvasti laskusuunnassa. Etelä-Afrikan MM-kisat 2010 paljastivat sen, että aika on ajanut Lippin ohi. Sen sijaan, että Lippi olisi uudistanut Italian joukkuetta modernin jalkapallon suosimien linjausten mukaan, hän luotti vanhoihin kaavamaisiin ajatuksiinsa. Italia oli hidas, kömpelö, ennalta-arvattava ja mielikuvitukseton.
Mutta miksi? Tätä sitä voi tiedustella vaikkapa herroilta Cassano, Totti, Pazzini, Balotelli, Aquilani, Perrotta, Toni, Inzaghi, Del Piero. Herroja, jotka ovat kaikki kevyesti maajoukkuetasoa ja vieläpä rautaista sellaista. Näistä ainoastaan Sampdorian maalitykki Pazzini mahtui kisakoneeseen, mutta siellä rooliksi jäi toimia vaihtopelaajana muun muassa Alberto Gilardinolle ja Vincenzo Iaquintalle.
Cassanon ja Pazzinin yhteensä 45 maalin unelmakausi Sampdoriassa ei painanut riittävästi vaakakupissa, kun Lippi päätti luottaa urallaan pahasti laskussa oleviin Gilardinoon ja Iaquintaan, joista jälkimmäisen maajoukkueuran maalimäärä näyttää lukua 4. Keskikentän luovuus jäi täysin loukkaantuneen Andrea Pirlon varaan, kun Totti, Aquilani ja Perrotta seurasivat kisoja kotisohvalta.
Lippin pelaajavalinnat eivät olleet ainoa Italian joukkueen heikkous. Aika on ajanut pahasti herrojen Cannavaro, Zambrotta, Gattuso ohi. Italian puolustus oli kisojen aikana suurissa vaikeuksissa varsin nimettömiä joukkueita vastaan.
Jalkapallo on pelaajien peli, joka tarvitsee myös valmentajan. Valmentajan tehtävä on tarjota joukkueelle ne taktiset eväät, joilla menestystä saavutetaan. Marcello Lippi epäonnistui tässä tehtävässä pahan kerran. Aika on ajanut Lippin ohi. Niin käy jokaiselle huippuvalmentajalle ennemmin tai myöhemmin. Marcello Lippi muistetaan Italiassa sankarina vuodelta 2006. Italian maajoukkueessa on kuitenkin uusien tuulien aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti